O-ou...

Olen tässä sairastellut kummallisia vatsa-/suolistovaivoja, pissatusta, lämpöilyä ja väsymystä kolmisen viikkoa. On käyty yksityisellä lääkärillä, josta sain pissatulehduskuurin. On oltu pariin kertaan päivystyksessä, kun eri puolille vatsaa, selkää ja kylkiä pistää ja jomottaa niin, ettei särkylääkkeenkään kanssa saa nukuttua. On maksettu kolmattasataa euroa yksityiselle gynelle, joka tarkisti ultralla, että vehkeet ovat kunnossa ja kohdussa ihan loppukierron limakalvo valmiina vuotamaan pois. Veriarvot kohdallaan ja raskaustesti näytti negaa, verikokeella testattuna kuukautisten oletettuna alkamispäivänä - oireet alkaneet jo viikkoa aikaisemmin. Päivystyslekuri oli sitä mieltä, että kyseessä voi olla virus ja/tai toiminnallisia vatsavaivoja, ja otinkin reippaan maitohappobakteeri-, gefiluspiimä- ja kaurapuurokuurin, joka tuntui vievän enimmät myllerrykset pois, ja muutaman päivän ajan olo oli jo lähellä normaalia.

Noh, koska menkat eivät vieläkään olleet alkaneet ja olo on ollut todella väsähtänyt ja kummallisen ruokahaluton ja etovakin toisinaan, tein sitten eilen raskaustestin. Niin, arvatkaapa vaan. Saa onnitella! Nettilaskurien mukaan nyt on viikkoja 6+jotain ja laskettu aika maaliskuun viime päivinä.

Jotenkin olin ajatellut, että korkeakoulutettuna ihmisenä ymmärtäisin olevani raskaana enkä kuormita sairaalan tk-päivystystä viikonloppuiltaisin sillä, että alavatsaan koskee kovaa ja on huonohko olo. Mutta kun kerran se veritesti oli nega, niin se oli sitten jumalan sanaa. Voi ihmistä :)

Olo on aika hämmentynyt, iloinen toki ja todella onnellinen sen mitä väsymykseltä jaksaa miettiä. Kovin onnekas olen, sen ymmärrän hyvin. En uskonut, että olisin kovin hedelmällistä sorttia kun leijonapoikaakin saatiin tehdä aika pitkään, melkein vuosi, mutta ihan luomuna kuitenkin. Ajatuksena oli että olisi kiva raskautua tämän vuoden puolella niin sitten tulisi reilun kolmen vuoden ikäero. Päätimme kuukausi sitten että nyt saa vaavi tulla jos on tullakseen, muuten jää ehkä tekemättä kokonaan jos liian pitkään asiaa lykätään. Ja ekasta kierrosta... Nyt päällimmäisenä mielessä pyörivät raha-asiat, nelihenkiselle perheelle varsin niukat neliöt, tulevat viikot ja kuukaudet jos olen kovin kipeä ja sitten se kevät, jolloin tuskien maraton koittaa, jos kaikki menee sinne asti hyvin.

Ensi viikolla menen yksityiselle varhaisultraan, sitten nähdään onko ketään kyydissä. Eka neuvola olisi sitten sitä seuraavalla viikolla.

Toisen lapsen hankkiminen eli sen yritys on melkeinpä isompi päätös kuin ensimmäisen yrittäminen. Ensimmäisellä kerralla on väistämättä jotain ruusunpunaista usvaa ilmassa, nyt tiedän ihan tasan tarkkaan mikä on edessä, ja iso kysymys onkin, onko tässä koko touhussa mitään järkeä. Olen jotenkin sitä mieltä että poika tulee, sellainen on vaan mielikuvani. Oireet ovat olleet jonkin verran erilaiset kuin leijonapojasta, mutta kyllä väsymys ja etova olo etenkin iltaisin ovat samanlaisia.

Näillä mennään!