Katsaus tavarataivaaseen aka Lapsen parhaaksi

Minähän en ole materialisti, kuten kukaan muukaan äiti ei ole, ajattelen vaan lapseni parasta pukemalla hänet lapsen kannalta parhaisiin vaatteisiin, lukemalla paljon (kirjojen omistaminen lisää henkistä pääomaa) ja antamalla lapsen leikkiä kehittävillä, iänmukaisilla ja turvallisilla leluilla.

Parhaat vinkit tällaiseen uhrautuvaan konaisvaltaiseen äitiyteen tulevat aina muilta äideiltä. Laitanpa siis tähän meidän perheessä usein tavattuja tuotemerkkejä ja sarjoja. Saa ottaa mallia ja ostaa samoja kamoja. Mikään ei ole maksettu mainos.

Vaunut ovat Emmaljungan Nitro Cityt, pehmeällä kantokassilla. Olen pienien ja kääntyvien etupyörien erittäin intohimoinen kannattaja. Miksi joutua nitkuttamaan aisaa jotta vaunut saa kääntymään, kun saman voi tehdä vaikka pikkurillillä? Vaunujen merkillä ei tässä asiassa varmaan ole suurta merkitystä, itse halusin kuitenkin vaunut joissa ei ole rikkoontuvia muoviosia ja jotka ovat isokuomuiset ja jotenkin hyväntuntuiset talvea vasten kasvavan esikoisvauvan nukuttamiseen. Ja kerrostaloasukkina kantokassi oli ykkönen, kun vaunut on jätettävä vaunuvarastoon alas. Parvekevaunuja meillä ei ollut, poika nukkui päikkärit kantokassissa lasitetun parvekkeen pöydällä. Ja hyvin nukkuikin. Onhan vaunuissa huonojakin puolia: lähes koomisen toimimaton tavarakori, jalkatuen uskomattoman hankala säätömekanismi ja kuomun kangas, joka roikkua lerpottaa alareunastaan ärsyttävästi.

Matkarattaat Baby Joggerin City Mini. Piti taas olla hyvä kuomu, ja sellaista on vaikea löytää. Menee aika pieneen tilaan. Myös yhtenäinen työntöaisa piti olla, ja kevyesti rullaavat. Kestää painoa 20 kiloon saakka, eli nelivuotiaaksi, jos nyt niin isoa lasta enää rattaissa kukaan kuljettaa.

Syöttötuoli on kotona Tripp Trapp, koska se on nätti ja kestää kouluikään saakka. Alle puolitoistavuotiaalle paras syöttötuoli, siis syöttämisen ja istumisen funktioiden kannalta, on minusta ylivoimaisesti Ikean Antilop, se järkyttävän ruma muovihärveli. Mutta siinä on tarjotin (ei mene ihan niin paljon ruokaa lattialle), vyö (tarviiko perustella...) ja sen voi suihkuttaa puhtaaksi ja jättää vaikka piha-aurinkoon kuivumaan. Ja se menee pieneen tilaan kun jalat ottaa irti. Ja se on niin halpa että mummoloihin voi ostaa omat kappaleet.

Ulkovaatteet Reimatec ja Ticket To Heaven. Eivät mene rikki, pitävät vettä, Reimatecissä silikoniset jalkalenkit. Reilut koot ja semmoiset mallit että vähän naftikin koko ei näytä olevan lapselle epämukava päällä. Jonathan käy varahaalariksi oikein hyvin, mutta ainakin hanskoissa Jonathanin muka-vedenpitävät falskaavat vähän ja hiutuvat karheiksi puolet nopeammin kuin Reimatecit.

Kengät: Kuoma, Viking. Ihan siitä syystä että pojan jalka on todella leveälestinen, melkein kuin ankan räpylä, kun päkiän kohdalla vaan levenee ja levenee.

Sisävaatteet: Lindex, Tutta, Ciraf. Jälkimmäisiä saa kätevästi Prismasta, kestävät edulliseen hintaansa nähden pesua erittäin hyvin, kuosit riittävän kivoja, joskus jopa oikein kivoja. Lindexin poikien farkuissa on ilahduttavan usein resori vyötäröllä ja myös lahkeensuissa, eli ovat sopivat muunkin aikaa kuin silloin kun lahkeen pituus on sentilleen jalan mittainen. Meiltä löytyy sisävaatetta vaikka minkä merkkisenä, mutta nuo kalliit Me&I:t, Småfolkit ynnä muut ihanat retrokuosiset vaatteet menevät oman kokemukseni mukaan muutamassa pesussa nyppyisiksi ja haalistavat väriä.

Kirjoista tällä hetkellä parhaita ovat Tomppa, Aino, Myyrä, Mikko Mallikas, Mimmi Lehmä, Viiru ja Pesonen ja erinäiset muut yksittäiset teokset. Meillä luetaan paljon, joka päivä vähintään iltasadut ja yleensä muutama kirja päivän ja illankin mittaan. Kirjastoa tietysti hyödynnetään, mutta kirjafriikkinä nautin siitä kun pojan huoneen kirjahyllyssä on yhä enemmän omaa. Tiitiäiset, Hanhiemot ja Nalle Puhit on jo valmiina hyllyssä, vielä aika ei ole niille kypsä.

Musiikkia kuunnellaan ja lauletaankin. Soitetaan pianoa sen verran kuin kerrostalossa kehtaa - lapsihan sitä siis haluaa soittaa. Ihan mieletön on Rajattoman Suomen lasten lauluja, samoin Mimmit ja Karvakorvan laulupurkki. Ostoslistalla on vaikka mitä, kunhan nämä saadaan ensin kuunneltua puhki. Ja niitä perinteisiäkin lauluja harrastetaan todella paljon. Hevisaurusta ei ole eikä tule ennen kuin poika itse vaatimalla vaatii. Ja on muuten aikamoisen työn takana löytää niitä ns. perinteisiä lastenlauluja aikuisten laulaminen jotenkin normaalin kuuloisina versioina. Multa itseltä palaa hermo heti kun päiväkotiryhmän levyttämä Pienet sammakot saa alkutahtinsa kuuluviin. Oman lapsen laulu on hellyttävää, vieraiden lasten epävireinen piipitys ei.

Lelut ovat meillä pääosin vanhoina saatuja. Joitain autoja on ostettu kaupasta, esim. kun on pitänyt saada ihan joku tietty pikkuauto. Serkun vanha muumitalo on tämänhetkinen suosikki. Itse olen hankkinut Plaston muoviastiat ja Ikean pehmoruokia, niillä saa aivan huippuja ravintolaleikkejä aikaan. Eikä maksa paljon, varsinkaan, jos nämä kamat bongaisi kirppikseltä! Plaston hiekkalelut ovat must, meidän kesästä ei olisi tullut mitään ilman isoa kuorma-autoa jota voi työntää samalla kun juoksee alamäkeä. Brion puulelut ovat aikuisen silmään tosi kivoja mutta meillä lapsi ei ole niistä koskaan oikein innostunut. Junarata alkaa nyt vasta kiinnostaa, rakennuspalikoiden kulta-aika on joko vasta edessä tai oli lapsen ollessa vielä imeskely- ja pureskeluikäinen. Duploista poika tykkää, nekin on saatu serkulta vanhoina. Vauva-aikana parhaita leluja olivat muutamat Lamazen rapisevat ja kiiltelevät lelut ja ei niin kovin yllättäen kaikkien lasten kestosuosikit: muovirasiat, niiden kannet, muoviset keittiövälineet ja hyvin simppeli pehmeä pallo.

Näin meillä. Lisää vinkkejä 2,5-vuotiaan kuljetukseen, pukemiseen ja viihdytykseen?