torstai 11. huhtikuuta 2013

Talvi yllätti autoilijat

Ja kahden lapsen äitiydestä johtuva krooninen oman ajan puute on totaalisesti yllättänyt Leijonalapsen äidin. Meitä on kotona kaksi aikuista, ja kaikki liikenevä aika menee näiden pienten poikien palvelemiseen. Okei, jostain tietysti voisi vielä nipistää, kun joka päivä ei syödäkään eineksiä ja jompikumpi aikuinen ehtii selata Hesarin läpi. Ja suihkuunkin olen päässyt joka päivä, vieläpä pakon edessä useampaan kertaan, kun tuota haavaa täytyy suihkutella ja tuuletella alvariinsa. (Muuten todella rasittavaa touhua, siinäkin säästyy jatkossa ainakin pari tuntia, kun ei tarvitse maha paljaana makoilla sohvalla. Ei siinä mitään, sohvalla makoilu on kyllä ihan mukavaa jos sen saisi tehdä omilla ehdoillaan.)

Kiitoksia vielä kaikille onnitteluista! Olen kyllä lueskellut kaikkia seuraamiani blogeja ahkerasti ja pari kommenttia jonnekin ehtinyt jättämään. Yleensä selaan blogit tabletilla, mutta kosketusnäyttönäppiksellä on tosi ärsyttävää kirjoittaa mitään, joten kommentoimaan ehdin yleensä vasta sitten kun pääsen pöytäkoneelle tai läppärille saakka. Ja se matka on joskus pitkä :)

Pikkuveli on osoittanut olevansa muuten ihan asiallinen tyyppi, mutta kaikki ruokailemiseen liittyvä herättää suuret tunteet, yleensä suuren kiukun. Nälkä tulee sekunnissa ja silloin on oltava pullon huulilla. Tissi ei edelleenkään kelpaa, päivittäin harjoitellaan. Olen antanut itselleni luvan lopettaa pumppaamisen toukokuussa kun olen lasten kanssa kolmisin päivät kotona. Jos siihen mennessä tissi ei ole herättänyt mitään mielenkiintoa Pikkuveljessä, on aika uskoa että hän on sittenkin kai peppu- eikä tissimies, ja armahtaa itsensä lypsykoneesta. Pumppaan ainakin 600 ml päivässä, mikä nyt kattaa yli 2/3 maidontarpeesta, mutta jatkossa toki tulee olemaan paljon vähäisempi osa päivittäistä maitomäärää. Öisinkin surruttelen sähköpumpun kanssa menemään, huuhtelen maitoisia pulloja silmät ristissä, vain saadakseni ensimmäisenä aamulla (pumppaamisen jälkeen tietysti) keitellä kattilallisen pulloja. Kyllä en vaan voi olla sitä mieltä, että pulloruokinta olisi imettämisen sijaan jotenkin helppoa. Nostaapa öisin uninen vauva tissille ja antaa sen lutkutella itsensä uudelleen uneen, itse makoilla siinä pimeässä nukkatukkaa nuuhkien. Sen sijaan meillä sytytetään valoja, lämmitetään pulloa, hotkitaan, huudetaan ilmavaivoja, vaihdetaan vähintään kolme vaippaa ja yhdet vaatteet joka yö, hyssytellään ja vauvan nukahdettua lähdetään itse pumppaamaan seuraavaa ateriaa valmiiksi. Prkl.

Niin, ja on kyllä kysytty neuvoja neuvolasta ja sairaalan imetyspolivastaanotolta. Pitää vaan jatkaa samaan malliin ja yrittää totuttaa vauvaa rinnalle jokapäiväisin harjoituksin, tissin mallisilla pullotuteilla jne. Aika saattaa ratkaista ongelman kun pää ja leuka kasvavat ja oikean otteen löytäminen helpottuu vauvalle. Vaan saattaa käydä niinkin, että tissi ei koskaan tule kelpaamaan. Voisin pumppailla vaikka koko vuoden ja huomata jossain vaiheessa että ei olisi kannattanut. Tai että kylläpä kannatti.

Mies on kotona vielä vajaat kaksi viikkoa. Siihen mennessä ehkä jo uskallan kanniskella turvakaukaloa tai nostaa vaunuja junaan, sekä pukea rimpuilevaa isoveljeä, jotta pääsemme välillä liikkeelle autolla tai julkisilla. Vaikka mummoloihin valmiiden patojen ääreen. Oma vointi on paljon parempi nyt, mutta peruskuntoonkin on vielä matkaa. Lakanapyykin ripustaminen saa mahan kipuilemaan ja pieni tepastelu kauppakeskuksessa (ei sisällä nosteluja tai kantamisia) hulauttaa housut täyteen verta (mikä on kai ihan normaalia kuitenkin, jälkivuoto voi jatkua vielä toiset kaksi ja puoli viikkoa hyvinkin, mutta "rasitus" se on siis noinkin pieni liikkuminen).

Seuraava mietinnän aihe on siivous. Kukahan meillä ehtisi siivota, ja mihin apurajoitteinen äiti ja lapset siksi aikaa laitetaan pois tieltä? Pelkkä tiski- ja pyykkiralli, kauppareissut, lasten (ja välillä myös aikuisten) ruokkiminen, hyssyttely ja vaipanvaihto sekä isomman kanssa ulkoilu ja leikkiminen vie sen 95 % kummankin aikuisen ajasta. Imurointi, pölyjen pyyhkiminen jne...? Ja ei, meillä ei todellakaan priorisoida siivousta, mutta joskus sekin on hoidettava, kun Leijonapoika kömpii pöydän alta pölystä harmaana, ja leivänmurut ratisevat keittiössä paljaan jalan alla.

Otan mielelläni vastaan toimivia niksejä kahden lapsen arjesta selviytymiseen. Listallani on jo suklaa. Sitä kuluu joka päivä. Niin kauan kuin "imetän", en jaksa miettiä ruokavaliota. Myöhemmin sitten, bikinikunto on haavan myötä jo menetetty ;-)

6 kommenttia:

  1. Listallasi taitaa olla kaikki tärkeä ja oleellinen :D!
    Tsemppiä kovasti alkuun ja jos jotenkin voi tämmöinen blogilukijasi auttaa niin kysy mutta nyt jäin vain ihailemaan miten hienosti jaksat pumpata ja yrittää, voi toivottavasti se tuottaa tulosta mutta tuo armahduskin kuulostaa järkevältä pitemmän päälle :). Mukava, kun kirjoittelit kuulumisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit :)

      Millimetrin kokoista edistystä saatu aikaan, poika söi eilen ateriaksi luokiteltavan verran suoraan tissistä rintakumin kanssa. Ainakin nukkui yli tunnin sen jälkeen putkeen, joten pahin nälkä talttui. Tänään sama juttu, tuossa nukkuu kun moneen otteeseen riideltiin ja vihdoin sain sen imemään sen verran että uni tuli. Mutta ei kyllä ole kivaa huudattaa vauvaa kymmentä minuuttia ennen kuin se "nöyrtyy" ja suostuu tarttumaan rintakumiin.

      Vatsavaivoja tällä herralla riittää. Haluaisin uskoa että johtuu vain pulloruokinnasta, siinä kun menee joka tapauksessa ilmaa mahaan. Meillä on kaikenlaisia koliikkipulloja ja erilaisia pullotutteja, mutta samanlaista hotkimista ja kakistelua syöminen on jokaisesta, ja vaikka suu olisi hyvin tiukasti kiinni pomminvarmasti koliikkiturvallisessa pullotutissa, niin oikein kuuluvasti vauva nielee silti ilmaa. Nenästään kai sitä vetää suuhun ja sitten huutaa surkeasti myöhemmin lurinoita ja kurinoita. Voi äidin reppanaa :(

      Kyllä on vaan niin erilaisia jo nyt nämä kaksi poikaani!

      Poista
  2. Tämä tulee nyt erityisen myöhään, mutta HURJASTI ONNEA pikkuisen johdosta! Olin reissuamassa, kun iloinen perheuutinen oli tullut ja sen kyllä matkan jälkeen rekisteröin, mutta ihan nolottaa, että nyt vasta ehätin onnittelemaan. Voi, on tuo uuteen perheenjäseneen totuttelu varmasti aika kokonaisvaltaista. Tai ehkä kakkoskierroksella on jo vanhat rutiinit selkäytimessä, mutta luulen, että olisin itse silti aika sekaisin. Jään odottelemaan uusia kuulumisia teidän suunnalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Nämä kiitoksetkin tulevat varsin myöhään :)

      Poista
  3. Onnea uudesta pienokaisesta!
    Toivottavasti pärjäilette ja imetys alkaa sujua. Oisko yks tehosiivouspäivä/viikko käypä? Äiti/isä lasten kanssa ulos ja toinen saa siivota rauhassa (nopeasti ilman häiriöitä). Itse just mietin, että miten perheissä, joissa molemmat vanhemmat tekee täyttä työpäivää ja on vaikka pari lasta hoidetaan esim. pyykkihuolto. Tuleeko niillä vähemmän pyykkiä kun ne ei oo kotona :o En usko. Meillä siis vain yksi lapsi ja minä (vain) opiskelen, mutta kuitenkin tuo pyykkivuori räjähtelee tasaisin väliajoin. Ja mä tykkään pyykätä :D Tiedostan kyllä, että yks ongelma on kuivaustilan niukkuus.. Mistä tulikin mieleen, että onko teillä kuivausrumpu (itse en tykkää), se vois helpottaa pikkasen? Astioita ja vaatteita kun on riittävät määrät, ei satunnainen ydinräjähdys siivousosastolla kaada perhettä :) Ja varmaan se suklaakin auttaa :D Tykkäiskö leijonanpoika metsästä pölykoiria/leivänmuruja imurilla? Pääsis pahimmista eroon? Kerran-kaksi viikossa isompi kauppareissu ja kunhan pääset vauhtiin tuplakärryttelyssä (ota ihan iisisti!!!), haette maidon yms pientä lähikaupasta. Ja jos leipä loppuu, on esim. tämä http://pastanjauhantaa.blogspot.fi/2010/01/pomminvarmat-sampylat.html nopea keino saada lisää. Isoveli voi auttaa sekoittelemalla taikinaa alussa puuhaarukalla ja pyörittelemällä sämpylöitä. Ei se näkö, vaan se maku! (kantsii vaihtaa osa jauhoista vaikka leseisiin tai kaurahiutaleisiin)
    Varmasti kaikkein eniten helpottaa, kun uudet rutiinit löytyy :) Ja sitten tietty piein keksii jotain "en nukukaan päikkäreitä" jekkuja ja äitiä hajottaa.. lapsiperhe-elämä on. Mutta lopulta se antaa enemmään kuin ottaa <3
    -tintti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tintti! Siivous on meillä järjestettykin juuri noin kuin ehdotat, silti vaan ei aika tahdo riittää kuin välttämättömään. Leijonapojasta ei valitettavasti ole apua siivouksessa, mielenkiinto lopahtaa tosi äkkiä ja sitten alkaa vaan entistä armottomampi sotkeminen. Mutta kyllä tämä tästä :)

      Poista

Anna tulla jos siltä tuntuu.