Jotain positiivista

Lupasin edellisen ketutus-oksennuksen jälkeen kirjoittaa jotain positiivisempaa. Sain eilenkin taas muistutuksen siitä, miten hyvin mulla asiat oikeastaan ovat. Läheinen ihminen kertoi sairastavansa syöpää. Tämä ihminen on myös raskaana, ja samaan aikaan syöpädiagnoosin kanssa oli rakenneultra, jossa todettiin lapsen olevan mitä tervein poika. Vaihtoehtoja on kaksi: Jos syöpä ei ole kovin edennyt, voidaan raskautta jatkaa niin pitkään että vauvan on turvallista syntyä, ja aloittaa rankat hoidot vasta sitten (ja toivoa, että hoitojen aloitusta ei sitten kuitenkaan lykätty liian kauas...). Jos syöpä on ärhäkkä, äidin hengen pelastamiseksi pitää abortoida terve sikiö ja aloittaa välittömästi rankat hoidot. Kumman itse valitsisitte? Niinpä.

Minun elämässäni hyvää on tällä hetkellä se, että

• töitä on jäljellä alle kuukausi. Nyt alkaa tuntua siltä, että lepo tekisi hyvää. Helmikuun vielä jaksaa mutta sitten on aika nukkua.
• tällä viikolla teemme päätöksen päivähoidon suhteen ja elämme sitten päätöksen mukaan. Joko poika jatkaa hoitajalla (jos hän on tarpeeksi hyvässä kunnossa tehdäkseen töitä, tämä pitää kyllä hoitajan kanssa erikseen vielä jutella) tai sitten irtisanomme hoitopaikan, jonotamme uuteen ja jonotusajan poika on minun kanssani kotona ja silloin tällöin mummoloissa.
• kaappien siivous vauvantavaroita varten on aloitettu. Vielä on muutama isompi ostos tekemättä sekä meille aikuisille että vauvalle, mutta pääosin kaikki on sillä lailla valmista että tavaraa on ihan riittävästi olemassa. Sisarusrattaita vielä mietin, tarvitaanko vaiko eikö. Ovat aika kalliit jos meinaa vain varmuuden vuoksi ostaa (Phil & Teds, Babyjogger), ja edullisempi Carena Double Swing, jota on paljon kehuttu ja jonka ehkä muuten valitsisin, ei houkuta koska on vierekkäin istuttava - kuljen paljon julkisilla ja vanhanmalliseen lähijunaan ei pääse leveillä rattailla sisään ollenkaan, ja automme takakontti on niin pieni että rattaat täyttäisivät sen kokonaan.
• Leijonapoika on niin uskomattoman ihana. Se puhuu paljon ja ihmeellisen hyvin, mielikuvitus on ällistyttävä ("Tänään minä lähden roska-autolla Amerikkaan, siellä on paljon hevosia ja lehmiä ja menen siellä ravintolaan syömään." "Myyrä, nyt laitetaan sulle huulirasvaa ja rokotetta! Sit ei tuu rohtuneet huulet ja kauhea nuha, ihan vaan vähän nipistää. Täällä kasvaa sitä rokotetta ihan porkkanoiden vieressä kasvimaalla."), käytöstapoja on harjoiteltu ja opittukin ("Kiitos äiti kun teit minulle niin hyvää ruokaa!" - okei, tuota kuulee harvoin mutta melkein putosi haarukka kädestä kun ensimmäisen kerran kuulin; "Hyvää päivänjatkoa!" -toivotus puolitutulle vastaantulijalle kadulla). Se näyttää jo ihan isolta pojalta mutta on niin suloinen oma pieni kun kömpii yöllä äidin viereen peiton alle "vielä vähän nukkumaan".
• pikkuveli potkii ja möyrii lujaa, minivaltakunnassa kaikki siis hyvin. Esikoista odottaessa mulla ei ollut mitään erityistä vauvakuumetta, mutta nyt en millään malttaisi odottaa että saan nyytin syliin nuuskittavaksi. Hypistelen pieniä vaatteita, silitän mahaa ja mietin minkänäköinen pieni mies tästä toisesta tulee.
• synnytys jännittää mutta ei pelota. Ainakaan paljon. Vauva on raivotarjonnassa. Tutustuin yhteen synnytystekniikkaan, joka sallii kaikenlaisen lääkkeellisen kivunlievityksen (eli ei ole mikään ituhippujuttu) ja perustuu siihen, missä asennossa nainen on ja miten kehon omat vipuvoimat ja lihasten avonaisuus hyödynnetään synnytyksessä. Varsin järkeenkäypää, ja jos suinkin olen synnytyksen aikana tolkuissani tai vain lievästi pahoinvoiva, kokeilen tuota mielelläni. Ainakaan en aio maata sängyllä kippurassa uikuttamassa tuntikaupalla vaan liikkua ja olla pystyasennossa mahdollisuuksien mukaan. 
• mummojen lapsenhoitokuviot toimivat. Äitini on vähän tsempannut viime syksystä ja tällä hetkellä ei ole tarvinnut käydä isoja vääntöjä mistään asiasta. Myös anopin kanssa menee hiukan paremmin, kun olen yrittänyt hammasta purren jaksaa kuunnella sekavia juttuja ja oma-aloitteisesti vähän pitää yhteyttä. Jaksaa, jaksaa nousta toisten ihmisten ärsyttävyyden yläpuolelle!

Semmoista. Ihqu jaxuhali kaikille!