tiistai 9. helmikuuta 2016

Dynamiikka ja dynamiitti poikaperheessä

Vaikka olenkin sitä mieltä, että pojat ovat ihan maailman parhaita otuksia, niin olen alkanut miettiä olisiko tyttöjen äitinä kuitenkin helpompaa. Helpommalla tarkoitan rauhallisempaa. Kiinnostaisiko askartelu, näpertely, rauhalliset puku- ja kotileikit enemmän kuin sohvalla pomppiminen, räjähdykset, kolarit, tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, hirviöt ja taistelut? Lapset on yksilöitä, joo, mutta meillä on hyvin stereotyyppiset tyypit. Leijonapoika on herkkä ja ujo, mutta rakastaa fyysistä toimintaa ja tällä hetkellä kaikenlaiset katastrofit ja niiden jäljittely on pop. Pikkuveli on semmoinen happy-go-lucky hymytyyppi, hellyydenkipeä halailija, tosin ihan rapsakassa uhmassa, mutta silti piinkova automies ja riehuja hänkin. Yhdessä tämä tuhoduo möbleeraa kämpän hetkessä uusiksi ("Mutta äiti, sohva ON linna joka just sortuu!"), kiipeää portaita ylös ja alas, oikeinpäin ja alassuin, päällä hyppien ja alapuolella roikkuen ja kiipeille, käsillä ja jaloilla kuin pienet vuorikauriit tai oravat. Pihalla otetaan vauhtikilpailuja, auton takapenkillä kiljutaan "Äiti aja kovempaa! Kohta tulee kolari!" niin että välillä pysähdytään bussipysäkille vähän viilentelemään tunteita.

Leijonapoika on kaksikon johtaja, kuinkas muutenkaan, kun kahden ja puolen vuoden ikäero on tässä vaiheessa vielä melkein kaikkea määräävä tekijä. Hän on muualla kuin kotona ja perheen seurassa tarkkailija ja peesaaja, usein vähän syrjäänvetäytyväkin ja ujostelee ja jännittää kovasti. Kotona hän on Kuningas. Minä määrään, sinä tottelet äiti. Aikuisten täytyy totella lapsia! Miksen minä saa määrätä mistään?! Paska äiti! Kakkapökäle-äiti! Kaikki on pilalla, en tee enää koskaan mitään! Arvatenkin hän vedättää, kiusaa ja kurmuuttaa Pikkuveljeä mennen tullen. Hyvinä hetkinä neuvoo, auttaa pukemaan, laittaa aamumehut valmiiksi, pyytää leikkikaveriksi.

Pikkuveli on oppinut puolustamaan oikeuksiaan aika hyvin. Vääryydestä tulee saman tien takaisin ainakin kovaa huutoa, joskus myös tavaroiden heittelyä tai läpsäisy. Sanomattakin selvää että kina eskaloituu sekunneissa sodaksi, jossa jotakuta potkaistaan, lyödään tai tönitään kumoon. (Vanhemmat menevät toki väliin heti kun ehtivät - joskus neljä sekuntia on liian pitkä aika...) Pikkuveli on Leijonapojan peesissä oppinut suht taitavaksi karkealta motoriikaltaan eli juoksee, hyppii ja ennen kaikkea uskaltaa ihan hienosti jo, vaikkei perusluonteeltaan olekaan yhtä rämäpää ja fyysinen. Hienomotoriikka on Pikkuveljellä ollut alusta asti Leijonapoikaa suhteessa vahvempi.

Varmasti tytötkin tappelevat ja riitelevät, uskon sen. Mutta olisiko yleismeininki kuitenkin vähän rauhallisempaa? Että ei niin paljon näitä kuka-hyppää-keittiön-tasolta-pisimmälle-kilpailuja niin paljon?

Leijonapoika aloitti temppukoulun ja se on osoittautunut menestykseksi. Vihdoin hän oli melkein viisi- ja puolivuotiaana henkisesti valmis osallistumaan ohjattuun toimintaan - isi tai äiti toki edelleen istuu salin laidalla, yksin ei voi missään nimessä vielä jäädä... - ja nauttii touhuamisesta täysillä.

Pikkuveli taitaa olla vähän musikaalisempi, ja hänelle olen miettinyt ilta- tai viikonloppumuskaria harrastukseksi. Perheemme kuuluu siihen vetelään koulukuntaan, joka ei vie lapsia harrastamaan juuri mitään vaikka täällä pääkaupunkiseudulla on tarjolla ihan mitä vain laskettelusta taidekouluihin. Yksi selvästi tosi mieluinen ylimääräinen puuha viikossa riittää, onhan päiväkodissa ja normileikeissä lapsille tekemistä kuitenkin. Viikonloppuisin nähdään paljon kavereita ja käydään mummoloissa, ja varsinkin isompi poika pyytää välillä että oltaisiin vaan kotona. No sopii äidille kyllä! Lauta- ja korttipeleistä innostuneena hän on jo aika hyvää seuraa aikuiselle.

Näissä mietteissä. Itse kaipaan tosi usein vaan ihan rauhallista meininkiä, loikoilua ja vaikka lukemista. Ja olisi ihan huippua, jos lapset haluaisivat osallistua keittiö- ja siivoushommiin. Meillä se ei houkutteluista ja kokeiluista huolimatta onnistunut, koska ei vaan kiinnosta. Veitset viuhuvat, pöly lentää kaaressa rätistä lattialle... Niin kylmähermoinen ja kouliintunut kasvattaja en ole, että jaksaisin sietää sikailua ja epäonnistumaan tuomittuja kokeiluja, kun sitä siivottavaa ja kokattavaa on muutenkin ihan liikaa. Että olisiko tyttöjen kanssa arki jotenkin sujuvampaa, rauhallisempaa ja enemmän omalla painollaan menevää, kun he (näin stereotyyppisesti ajateltuna, luultavimmin) ehkä tykkäisivät pikku puuhastelusta enemmän kuin täydestä maailmansodasta?

Olen tehnyt sen huomion, että koska tykkään siististä ja kauniista ja rauhallisesta elämästä, tämä lapsi- ja etenkin poikaperhe-elämä kuormittaa minua ehkä tavanomaistakin enemmän. Vaadin latautuakseni ja rentoutuakseni tietyn määrän tilaa, harmoniaa ja hiljaisuutta ja tilaisuuksia vaan olla. Se ei meillä oikein toteudu elleivät ukkelit ole mummolassa yötä. Iso helpotus ovat etätyöpäivät, jolloin saan yksin olla tyhjässä kodissa ja käyttää vaikka ruokatunnin pelkästään takkatulen tuijotukseen tai musiikin kuunteluun. Tämäkin teksti syntyi etätyöpäivän inspiroimana :)

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Katsaus vuoteen 2015

Blogi on elämänhallinnallisista syistä päivittynyt pikkusen liian harvoin. Jos joku tätä vielä lukee, tässä jotain dataa siitä, että olen vielä elossa. Nythän ollaan vielä Q1:llä, joten hyvin ehtii palata edelliseen vuoteen hetkeksi.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2015, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Keittiöremontin. Muutin omaan asuntoon, jossa on todella paljon tilaa.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
Hei yllättävää, en pitänyt! Aina lupailen miettiä näitä kuntoilujuttuja, ja aina ne jäävät. Yksittäisi spurtteja oli, kuten syksyllä 1,5 kk tauko herkuttelusta. Otti muuten koville.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Paras ystävä ja muutama kollega.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Omalta puolelta ei, miehen puolelta kyllä.

5. Missä maissa kävit?
No tuota. Turku, Kuopio? Mies reissasi kyllä eri maanosissa minunkin edestäni.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2016, jota puuttui vuodesta 2015?
Taas tää sama. Hyvän kunnon ja hyvän olon, fyysisesti ja henkisesti.

7. Mitkä vuoden 2015 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Öö. No sanotaan vaikka yksi elokuun lopun päivä, kun kaveri synnytti vauvan. Muutto ja remppa olivat toki aika ikimuistettavat, mutta niin pitkät projektit, että yksittäisiä päivämääriä on vaikea muistella.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Järkyttävän työmäärän tekeminen. Ei ehkä mikään ylpeilyn aihe, koska tuostahan voi rivien välistä lukea että en osaa priorisoida ja huolehtia myös itsestäni, mutta työn puolesta asia vei hyvin eteenpäin.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Lopetin masennuslääkkeet ja aloitin ne muutaman kuukauden päästä uudelleen. Ei ollut vielä pää kunnossa, ja veikkaan että ei tulekaan kuntoon ennen kuin lapset kasvavat reilusti ja arki antaa enemmän joustovaraa.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
No tuo yläpää edelleen reistaa. Syksyllä sairastelin paljon, se oli osittain tätä henkistä puolta, kun on niin loppu että vastustuskykykin menee alas. Ensimmäistä kertaa elämässäni kärsin polvivaivasta, ja lääkäri sanoi suoraan että ikä ja paino saattavat olla osallisina, vaikka alkusyy olikin vamma.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Uusi asunto. By far. Huolimatta siivottavien neliöiden lähes tuplaantumisesta tää on huippua.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Lasten.

13. Kenen käytös masensi?
Lasten. Lähinnä suututti, mutta välillisesti myös masensi. Ja onhan noita omia ja puolison vanhempiakin tullut välillä ihmeteltyä, että mitä ratoja niiden ajatukset mahtaa kulkea.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Asuntoon. Muuttoon. Remonttiin.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Muutamista työjutuista. Pakko sanoa, että joko se on tämä oma kemiallisesti ylläpidetty mieliala tai sitten vaan ikä ja kyynisyys, mutta hirveän monet jutut ei enää säväytä samalla lailla kuin ennen.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2015?
Varmaan joku lukuisista lastenohjelmien tunnareista.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) laihempi vai lihavampi?
Lihavampi. Joka vuosi rikotaan ennätyksiä.

b) rikkaampi vai köyhempi?
Velkaa on enemmän mutta tulojakin pikkuisen enemmän. Ehkä rikkaampi sitten.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Huolehtineeni jaksamisestani, kuunnelleeni itseäni, olleeni rehellisempi monessa asiassa. Pystyneeni priorisoimaan.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Vatuloineeni. Viivästelleeni. Suuttuneeni.

20. Kuinka vietit joulua?
Omassa kodissa oman lapsuudenperheen kanssa. Työntäyteistä aikaa emännälle, mutta lasten riemu, oikea joulukuusi ja hyvissä ajoin aloitettu jouluradion kuuntelu toivat tunnelmaa!

22. Rakastuitko vuonna 2015?
En. Rakastin kyllä - tai ehkä parisuhteessa ollaan enemmänkin siinä tahtomisen puolella - mutta rakkautta riitti silti.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei vissiin edes unissani yhtäkään.

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Uuh. Orange Is the New Black, Silta.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En varmaankaan. En jaksa vihata. Ärsyyntyä jaksan sitäkin enemmän.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Pauliina Rauhalan Taivaslaulu herätti ajatuksia.

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Tuure Kilpeläinen! Oikeesti!:D

28. Mitä halusit ja sait?
Sen ihanan oman kodin. Kauniin keittiön. Vähän enemmän panostusta elämän ulkoisiin puitteisiin. Mielenkiintoisia työhommia. Hyvän uuden hoitopaikan lapsille.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Terveyttä, itsekuria, mielenterveyttä.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Aika hurja oli Stockholm East. Edelleen pyörii välillä ajatuksissa.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Täytin 35. Ihan tavallinen päivä taisi olla, jotain pientä juhlintaa kotona.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Parempi jaksaminen ja parempi mielenterveys.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2015
Kotona verkkarit, töissä smarttia. Kaupasta ostetaan sitä mikä vielä päälle mahtuu.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Läheisten apu ja mielialalääkkeet.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Ay-liikkeen lakkoilu. En kannata näin vahvaa ay-liikettä nykyaikana, vaikka se historiallisesti onkin ollut korvaamaton jokaiselle nykyiselle työntekijälle.

37. Ketä ikävöit?
Aiempaa omaa itseäni. Edesmenneitä mummojani.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Kaverin vauva. Niin ihana pulleroinen palleroinen!.

Samoissa syvissä vesissä siis kahlaillaan kuin vuosi sitten. Pää kuitenkin pinnalla. Ehkä tänä vuonna jo saisin kiloja pois ja arjen sähläämisen tilalle myös jotain voimaannuttavaa tekemistä.

Palaillaan! Kommentoikaa jos jaksatte!