Tässä nyt kollektiivisesti yritän tervehtiä kaikkia kanssabloggaajiani: Tsemppiä juoksuun! Mahtavia kirja-arvioita! Kivoja ekopostauksia! Mielenkiintoisia lomakertomuksia! Ihania kuvia ja päivityksiä toiselta pikkuvauvan äidiltä! Huippupohdintaa, ihanaa itseironiaa ja verbaalitaituruutta niin monessa blogissa!
Meillä on alkanut arki. Laitan tässä muutamia erillisiä toteamuksia:
- Leijonapoika sai kuin saikin ryhmispaikan kilometrin päässä olevasta ryhmäperhepäiväkodista. Ensi viikolla hän aloittaa siellä. Nyt ohjelmassa on kolmepäiväinen viikko ja seitsentuntinen päivä. Juhannuksesta alkaa kuuden viikon kesäloma.
- Pikkuveli on oppinut syömään tissiä! Imuote on tosin edelleenkin väärä ja mun pitäisikin varmaan soittaa imetystukipuhelimeen ja tiedustella mitä voisi vielä tehdä asian korjaamiseksi, kun imetys sattuu ja välillä aika vietävästikin. Mutta tissi siis kelpaa ja vauva jaksaa ottaa ruokansa sieltä. Satunnaisesti menee vielä korviketta ja välillä pumppailen pulloon, mutta on päiviä kun pulloa ei oteta esille. Jei!
- Epäilen Pikkuveljen olevan allerginen tai silent-refluksinen. Neuvolalääkärin mukaan "normaalia vatsavaivaa" jonka pitäisi helpottaa kolmen kuukauden kohdalla, mutta oma vaisto sanoo että ei ole normaalia. Odottelen vielä pari-kolme viikkoa että paraneeko tilanne, ja jos ei, niin sitten heti yksityiselle lasten allergialääkärille. Yhden täysin allergiattoman lapsen olen jo saanut leikki-ikäiseksi, ja ero näillä vauvoilla on melkoinen. Pikkuveli känisee, vääntelehtii, välillä (onneksi vain harvakseltaan mutta kuitenkin päivittäin) huutaa kipuitkua selkä kaarella, tekee usein löysää vihertävää kakkaa (välillä keltaista ja ryynikästä mutta ihan löysää sekin, ja pari kertaa on tullut järkyttävä tummanvihreä limarihmainen sammakonkutukakka), piereskelee, nieleskelee paljon sekä muuten vaan että ylimääräistä ilman nielemistä imetyksen yhteydessä mutta pulauttelee aika vähän, joskus oikein yskiikin ruokailun päätteeksi, hengitys usein rohisee limaisen kuuloisesti. Vauva viihtyy parhaiten sylissä. Nukkuu kyllä välillä neljäkin tuntia yhtäjaksoisesti eikä mitenkään systemaattisesti inhoa selällään olemista, välillä on parempia päiviä kun meillä on oikea hymypoika joka vähän jo yrittää jutellakin, iho on aivan erinomaisessa kunnossa hormoninäppyjä lukuun ottamatta. En ole huomannut oireiden pahentumista tai lievittymistä oman ruokavalioni tai korvikkeen antamisen suhteen. Omatoimisesti en ala dieetille, vain jos lääkäri sitten käskee. Silloinkin täytyy kyllä punnita, onko tämä melko ahdistava imetys jatkamisen väärti. No, sen näkee sitten.
- Leijonapoika on reagoinut pikkuveljeen hyvin voimakkaasti. Hirveitä raivareita, mustasukkaisuutta äidin sylistä, vauvan potkimista ja lyömistä (tai siis yrittämistä, olen toki koko ajan lähettyvillä estämässä isommat vahingot), satunnaista ruokalakkoilua. Poika on myös alkanut änkyttää. Vaivaa on suvussani jonkin verran, ja googlaamalla selvisi, että änkytyksen puhkeaminen usein liittyy lapsen isoihin elämänmuutoksiin. Niinpä niin. Puoli vuotta kannattaa katsella tilannetta, sitten voi jo hakeutua puheterapiaan. Välillä pieni mies on ihan reppana, kun itkee minulle että ei enää mahdu äidin syliin. Ja kun tietysti heti pyydän tulemaan syliin, ei enää kelpaakaan. Kaikenlaista pahantekoa ja huomion hakemista sillä tavalla. Totta kai mietin, onko tässä vaiheessa järkevää laittaa lasta päiväkotiin, mutta olen sitä mieltä että vähän pidemmällä aikavälillä se on hyvä ratkaisu. Aloitusprotestointien aika tulee varmasti olemaan tosi raskasta, ja kaksi kotiarkipäivää erittäin tuskallisia minulle, varsinkin jos yöunet ovat kitisevän vauvan takia parin tunnin luokkaa.
Palaan asiaan toivottavasti taas vähän useammin. Stay tuned, jos vaan vielä jaksatte tätä blogiani lueskella.
